tietolaatikko

Kirjailija, rovasti, psykoterapeutti

Julkaisut:

Kiireesti nyt, monsieur Artaud! Tapani Tukiainen, (208 s.) Valmiixi, 2018

Tanssien ylös Jerusalemiin, Tapani Tukiainen, (272 s.) Valmiixi, 2017

Pedron Tähti - Ranskalaisellä tiellä Canterburystä Roomaan, Tapani Tukiainen, (257 s.) Enostone Kustannus, 2016

Munkin matkassa, Tapani Tukiainen, (395 s.) Kustannuskynnys, 2012

Lintukuningatar, Tapani Tukiainen, (190 s.) Nordbooks, 2009

Kivipallo -Matkalla Pyhiin, Tapani Tukiainen, (308 s.) Porvoon Julmapaino, 2006

Salkutta Lentelevä Sherpa -Vaellus- ja unipäiväkirja, Tapani Tukiainen, (196 s.) Porvoon Julmapaino, 2004

Suuntana Base Camp -Vaelluspäiväkirja Nepalista, Tapani Tukiainen, (216 s.) Myllylahti, 2001





tiistai 8. elokuuta 2017

Pyhän Olavin reitin varrella 16.8.- 14.9.2017

1. Kiitos, Birgitta. Voi kiitos!

   Talorypäs metsäaukion keskellä nosti odotukset kuninkaallisen historiansa takia tavallista ylemmäs. Pelargoniat tervehtivät ikkunaruutujen takaa ja tallattu polku johti mökistä toiseen, mutta missä viipyivät ratsuja vastaan ottavat tallirengit? Missä huliviliprinssi Kruunu Kallea, sittemmin Ruotsin kuningas Kaarle XV:tta, tervehtineet auliit emännät?
   Jämtkrogenin Kungsstuganin ovi oli teljetty. Riippulukon avaaminen edellytti soittamista numeroon, jossa särisi fru Kärstin Leanderin jättämä viesti, ties koska ja missä tilanteessa yöpyjille saneltu
   "Yritä vielä", kehotin paikalle ilmestynyttä Micheliä, rinkkansa laskenutta tanskalaista. Reippaalla pyhiinvaeltajalla oli hallussaan kielen lisäksi Ruotsin suuntanumerot.
   "Ei onnistu. Siellä ei vastata."
   Tanskalaisen jatkettua matkaa Birgitta Birgersdotter kömpi vesisoikkoineen ylös talon takaa löytämältämme lähteeltä. Bjärne Mattson, hänen uskollinen aseenkantajansa, seurasi lukon avaamisponnisteluja. Olin haravoinut seinäpinnat, ovet ja kaikki tuherrukset mutta lukon numeroyhdistelmää en vain löytänyt. Kuhmuisen maitotonkan kylkeen liimattuja numeroitakin, 7841, piti tietenkin kokeilla.
   Kuninkaantuvan sisäpuolella poluntallaajaa kutsuivat pyöreä pöytä, rottinkituoli ja neljä siistiä sänkyä. Avonaisella lasikuistilla, oven tällä puolella, makuusijaksi oli kelvattava soukka puupenkki. Olisi ollut viisasta jatkaa matkaa, mutta seitsemän kilometriä seuraavaan kohteeseen, Stor-Harrsjönin majalle, tuntuivat siinä hetkessä ylipääsemättömiltä. Sitä paitsi oli enää hetki hämärän laskeutumiseen.
   Pyhimys luki ahdinkoni, minä kuvittelin.
   "Rovasti, ei hätää. Minä en heikkoja huonoja kiusaa", Birgitta tuumi.
   "Anteeksi?" kakistelin.
   "Toimeksi nyt. Pyörittäkää lukon kiekoista esiin numerot 148", hän totesi.
   Lukko räpsähti auki ja nariseva vanha ovi sen myötä. Bjärne Mattson purskahti hekottamaan. Vettä ryystävät hevoset nostivat valppaina päätään.
   "Mistä tiesitte, principessa? Miten saatoitte? ihastelin.
   "Tässä iässä sitä hallitsee jo yhtä ja toista", Birgitta nauroi tönäisten tyytyväisenä kukkavaasina toimivaa raskasta maitotonkkaa. "Ei mutta sisälle nyt siitä!"
   Yöstä tuli kylmä ja kaikki kuningas Kaarle XV:lle suodut palvelukset puuttuivat. Sähköä ei ollut eikä mitään lämmitystä. Mustunut takka oli omistettu aikoja sitten kynttilöille, kirjoille, runsaina pursuaville pikkuesineille.
   Ei aikaakaan kun olin valmis.
   Loksautin talon nurkalla käytyäni oven hakaan.
   En kai, minä onneton ruoja, pelännyt tällä vanhoja tarinoita pursuavalla tanhualla?
   Tultiinko pihamaalla rymistelemään? Kurkisteltiinko pelargoniruukkujen takaa? Entä mitä tapahtui rakennuksen lukitussa toisessa kerroksessa? Oliko kulttuurikuningas ja naisten kaataja Kaarle XV ollut ehkä matkalla Norjaan, Nidarosiin? Vai oliko hän ollut sieltä tulossa? Mihin oli majoitettu tässä ruohon ja nokkosten ympäröimässä kievarissa kuninkaan seurue?
   Pyhä Olavi oli seurannut ihmettelyäni huoneen hämärtyvältä seinältä. Toistakymmentä vuotta vanhassa julisteessa tämä Stiklestadin taistelujen sankari uhosi ylös kohotetuin nyrkein, kiiltävine kypärineen ja vihan täyttämine huutoineen. Sotasankarin kaulalla heilui risti. Hengellinen pyhimys ja pohjoismaisten pyhiinvaellusten loistava kohde, todellakin. Voi herra Jumala!
   Suljin silmät ja aloin heijata itseäni uneen.


Pyhän Olavin reitille elokuussa 2017

1. Piikkiä kantapäähän ja matkaan

     Maanantaina suuntaan Tukholman Arlandan kautta Sundsvalliin ja sieltä Pyhän Olavin reitille Trondheimiin. Siis Pyhän Olavin eli Tronheimin Nidarosiin haudatun Norjan kuninkaan kaukaa 1000 -luvulta ja sittemmin Norjan kansallispyhimyksen. Tätä 550 kilometrin taivalta on kunnostettu EU -rahoin, tien varrelle on saatu opasteviitat ja reitti on johdettu sivuun Skandinavian Kölivuoristoa halkovalta pikitie E 14:sta. Arviolta 20 kilometrin välein löytyy ruotsinkielisen opaskirjan mukaan hotelleja, majataloja, vaatimattomampia yösijoja, joten teltan sijasta tyydyn kevyeen makuupussiin (Staffan Söderlund, Marie Sjöström: S:t Olavsleden. Vidmarksbiblioteket 2016). Pariin kertaan evästä pitää varata vuoritaipaleella kahdeksi päiväksi. Reitin kulkeminen on ajoitettu oppaassa vajaaksi kuukaudeksi, 29 päiväksi. Matkan varrella ohitetaan Ruotsin puolella muun muassa Östersund ja talviurheilupaikka Åre. Korkeimmillaan kavutaan 640 metriin Norjan rajan tuntumassa.
    Pyhän Olavin pyhiinvaellus- ja kauppareitti on meille suomalaisille entuudestaan tuttu. Keskiaikaiset lähteet kertovat harjoitetun turkiskaupan ohella muun muassa kokemäkeläisen talollisen Henrik Jasperinpojan patikoinnista Nidarosiin Pyhän Olavin haudalle kesällä 1538. Henrik oli todennäköisesti sairastunut, koska laaditutti perillä Trondheimissä asiakirjan omaisuutensa jaosta, jossa talo meni tyttärelle ja osa talon maista palveluksia suorittaneelle naapurille. Satakuntalainen oli pitänyt vaellusta todennäköisesti sen verran vaatimattomana Roomaan ja Santiago de Compostelaan suuntautuvien kaukovaellusten rinnalla, ettei ollut nähnyt aiheelliseksi testamentin laatimista ennen vaellusta.
    Takuuvarmaa ei ole yhdenkään pyhiinvaeltajan perille ja takaisin pääseminen niinkuin ei jokapäiväinen sängystä nouseminenkaan. Kortisonipiikin saaminen temppuilevaan kantapäähäni varmisti omalta osaltani rinkan pakkaamisen. Ensimmäisellä vaelluksellani Santiagoon vuonna 2003 kannoin samaa harmillista vaivaa mutta pääsin kuin pääsinkin perille viimeiset päivämatkat kinttuani sadatellen (Kivipallo. Matkalla pyhiin. Porvoon Julmapaino 2006).

2. Birgitta Birgersdotter ja hänen tuima aseenkantajansa

    Pyhiinvaellus Roomasta Jerusalemiin heitti eteeni niin Ruotsin Pyhän Birgitan ja hänen aseenkantajansa Bjärne Matssonin kuin koko liudan Italian puolella seurueeseen liittyneitä. Istutuspellolta mukaan lähtenyt Naveed kumppaneineen harmitteli Galilean vuorilla Birgitta Birgerdotterin perään ampaisemistaan, mutta osoittautui sateessa ja maantien pölyssä muiden pyhiinvaeltajien kannustajaksi. Naveed tarttui kitaraansa ja viritti niin Ramallahissa kuin Jerusalemin Getsemanessa meitä vaeltajia yhdistäneet laulut. Pyhiinvaelluksen päätyttyä pakolaiskaverit onnistuivat livahtamaan takaisin Länsirannan Nablukseen ja saivat pian oleskeluluvat Palestiinan valtion tuoreeltaan tunnustaneesta Ruotsista.
    Mitä kavereille kuului nyt, kolme vuotta vaelluksen jälkeen? Entä missä tilanteessa eli niskojaan nakellut Birgitta Birgersdotter, kuninkaiden ystävä ja ruotsalainen ylimystörouva, joka oli ottanut pyhiinvaeltajien joukon komentoonsa. Kantoiko principessa sydämessään ikuista kutsumusta rukoushetkien ja completoriumien pitämiseen?
    Vaikka Olavin polku tuli olemaan pitkä ja mutkikas, oliko se kuitenkaan riittävän pitkä iloisten yllätysten ja jälleennäkemisten kohtaamiseen? Tohtori Martin Lutherin kanssa vaeltaessani kohtasimme maantiellä kauniin unikkopellon jälkeen isä Luigin, joka vei meidät fransiskaanikirkolleen (Munkin matkassa. Kustannuskynnys 2012). Neljä vuotta myöhemmin pieni Fiat jarrutti samalla tiellä ennen Roomaa ja auton ikkunassa hymyilivät samat tutut kasvot (Pedron tähti. Ranskalaisella tiellä Canterburystä Roomaan. Enostone 2016).
    Varmin tapa olla kohtaamatta näitä pyhiinvaellusten lystikkäitä sattumuksia on panna kätensä ristiin ja toivoa. Mutta siitä huolimatta. Voihan hiivatti, silti silti!
   
   
  


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti